Lauantaisauna on minulle tärkeä. Taloyhtiön saunatilaan pakkaan mukaan froteisen saunamyssyn, hyvältä tuoksuvat saippuat ja shampoon, pellavapyyhkeen ja kylmän oluen, jonka sihautan auki löylyjen välissä. Ksst. Ihan parasta.
Saunassa on aikaa puhua, tuumailla,
olla hiljaa ja rapsutella jalkapohjista irti kuivaa ihoa. Vaikka
kynnellä rapsuttelu on rauhoittavaa puuhaa, irtoaa kuiva iho
parhaiten karhealla pesulapulla. Virkkasin sellaisia itselleni ja
lahjaksi suomalaisesta nokkoslangasta. Työ valmistuu niin nopsasti,
että virkkaamiseen tulee himo. Suolsin viikossa valmiiksi neljä
lappua, kunnes langat loppuivat kesken.
Ensin virkataan 40 ketjusilmukkaa,
jotka yhdistetään renkaaksi. Sen jälkeen jatketaan kiinteillä
silmukoilla, kunnes lapussa on tarpeeksi korkeutta. Päättelin työn
poimimalla yläreunan vastakkaiset silmukat yhteen kiinteillä
silmukoilla. Virkkasin vielä innostuksissani värikkäillä
hamppulangoilla reunapitsit pesulappuihin. Vähän ylimääräistä.
Kylpeminen on nautinto, josta vain
harvoin kieltäydyn. Ulkomaanmatkoillakin kannattaa tutustua
paikalliseen kylpykulttuuriin. On mahdotonta unohtaa pietarilaista
yleistä saunaa, johon jonotimme eräänä uudenvuoden aattona.
Riuskat venäläisnaiset komensivat toisiaan penkille makaamaan ja
kuurasivat selät punertavan puhtaiksi. Pukuhuoneessa puhdas iho
marinoitiin voimakkailla hajuvesillä.
Myös käynti japanilaisessa onsenissa
oli elämys. Kuuman lähteen vesi höyrysi hämärtyvässä illassa
ja kirpaisi hitusen ihoa, kun sinne pulahti. Onsen sijaitsi korkealla
vuoristossa, ja kylpiessä pystyi katselemaan laaksossa olevan
kaupungin valoja. Kylvyn jälkeen olo oli seestynyt ja sormenpäät
rusinoina. Onsenissa myytiin pieniä kylpypyyhkeitä, ja tohkeissani
halusin ostaa sellaisen matkamuistoksi. Valitsin pyyhkeen, jossa oli
geishan kuva ja japaninkielistä tekstiä. Ajattelin, että teksti
olisi joku kylpemiseen liittyvä japanilainen kansanviisaus tai muuta
ylevää. Poikaystävääni teksti nauratti. Pyyhkeessä luki:
Matkamuisto Japanista.
