Voihan Henkkamaukka. Olet tehnyt tuhlaamisen ihan liian helpoksi. Perkasin kaappejani ja sieltä löytyi noin kymmenkunta eriväristä virttynyttä, pesussa kutistunutta tai käytössä venynyttä ja halpaa teepaitaa. Paidat ovat olleet ostohetkellä edullisia, 9,90 euroa tai kenties vieläkin vähemmän. Niskalapuissa lukee Made in Bangladesh, ja ajatus hikipajatuotannosta on väistämätön. Syksyllä Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä ilmestyi juttu shoppailusta, joka pani ajattelemaan kaapissa makaavia teepaitoja. Vaatteita, joiden käyttöikä on kestämättömän lyhyt.
Olen siivonnut itselleni parempaa
omatuntoa viemällä vaatteita kirpputoreille tai UFFin
keräyslaatikkoon. Juttu paljastaa, että moni muu yrittää tehdä
samoin. Artikkelin mukaan UFFin keräyslaatikoista noukitaan talteen
vuodessa yli yhdeksän miljoonaa kiloa vaatteita, joista liki puolet
saattaa olla vain jätteeksi kelpaavaa lumppua. Kierrätyksen tuoma
parempi mieli onkin siis usein vain silmänlumetta.
Mitä siis teen vanhoille
teepaidoilleni? Heittäisinkö rehellisesti suoraan roskiin?
Lupasin mielessäni, että jatkossa
harkitsen erityisen tarkasti vaateostoksiani. Virkkuukoukku antakoon
nyt kaapista kaivetuille lumpuille lisää elinaikaa räsymattona. Olen syksyn mittaan leikellyt teepaitoja ja toppeja kuteiksi. Nyt keriä alkaa olla riittävästi, että voin aloittaa virkkaamisen.
Lisään uuden kuvan, kun matto valmistuu.
 | ||||||||||
| Lumppumatossa näkyy otteita elämästä. Raitoja syntyi esimerkiksi jumppatopista, lempiyöpaidasta ja äitiysmekosta. |
