tiistai 22. syyskuuta 2015

Punahilkka ja Ritari – emalikirja kuljettaa muistoihin


On kummallista, kuinka joistakin esineistä jää vahva muistijälki. Mummin kaapissa oli valkoinen kulho, jossa oli kummallisten sienten kuvia. Kulho hieman pelotti, mutta samalla kiehtoi. Lapsena tuijotin piirrosmaisten sienten märkinä laskeutuvia lakkeja ja ryhdikkäitä helttoja, kun mummi väänsi kulhossa pullataikinaa.


Lainasin hiljattain kirjastosta Helena Leppäsen Iloista emalia -kirjan, joka kuuluu WSOY:n Keräilijän aarteet - sarjaan. Kääntelin sivuja, ja yhdellä sivulla se tuli vastaan – mummin vanha sienikulho! Kirja kertoi, että funktionalistinen kulho on Kaj Franckin suunnittelua 1950-luvulta. Kulhon Tatti-niminen koristekuvio on Esteri Tomulan käsialaa. Olen selannut emalikirjaa nyt jo kuukausia, uusinut sen neljä kertaa, enkä millään raaskisi palauttaa sitä kirjastoon. Kirja esittelee värikkäitä ja kuvioituja emalipannuja, kahvipannuja ja kulhoja, jotka ovat tuttuja  sukulaisten tai ystävien kodeista. Siinä sivussa kerrotaan emalin ja suomalaisen arkidesignin historiasta.

Kesti-sarjan kahvipannu Raija Uosikkisen Villiruusu-koristeella.
Sotien jälkeinen aika oli Suomessa emalin kulta-aikaa. Metalliteollisuus etsi menetettyjen asemarkkinoiden tilalle uutta suuntaa. Oli aika ”takoa miekat auroiksi”. Kypäröistä tehtiin yöastioita ja kattiloita, kaasunaamareista siivilöitä ja kranaatin hylsyistä mukeja. Suomessa emaliastioita valmisti Wärtsilän Konesilta. 

Miksi emaliastioista tuli niin suosittuja?

Primavera-sarjan kahvipannu Raija Uosikkisen Maaret-koristeella.


Emali on läpinäkymätöntä lasia, joka muodostuu alumiini-boori-silikaattilasista ja lisätyistä väriaineista. Se kiinnittyy tiukasti metallipintaan, kun se ensin sulatetaan ja sitten jäähdytetään. 

Emaliastiat oli helppo puhdistaa, joten ne sopivat hyvin kotitalouskäyttöön. 

Kirppikseltä löydetty ruusuinen emalikulho.



Sotien jälkeen katseet kääntyivät koteihin ja naisjärjestöt tekivät ahkeraa valistustyötä. Perheenemännille painotettiin keittiöhygienian, pöytäetiketin ja kodinhoidon merkitystä.
 Tuberkuloosipelko ruokki emaliastioiden myyntiä, mutta takuuvarmasti myös estetiikalla oli merkitystä. 
Suomalaisen muotoilun kärkinimet pyrkivät luomaan kotien arkisille astioille modernia, värikästä ja monikäyttöistä ilmettä. Suuntaa näyttivät erityisesti Arabian tuotesuunnittelun johtaja Franck, suunnittelija Antti Nurmesniemi sekä tuotesuunnitteluosaston taiteilijat, Raija Uosikkinen, Esteri Tomula, Ulla Procope ja Gunvor Olin-Grönqvist, jotka suunnittelivat emaliastioihin ajanmukaisia, näyttäviä koristekuvioita. Niitä, joista erityisesti muistamme vanhat emaliastiat. Kirjaa selatessa tutut astiat ja kuviot saavat nimet. Punahilkka, Kehrä, Ritari, Kirsikka, Tuulenpesä, Noakin arkki, Neptuna, Vegeta, Ruusukaali, Kehäkukka. Onko joku näistä sinun astiakaapissasi?
Peltisissä kahvisäilytyspurkeissa on myös menneen ajan tuntua.