Tästä tulee vielä hieno. Ajatus
tykyttää päässä, kun korkkaan ties monennenko kerän ja luon
puikoille aloitussilmukat. Neulon värikkäitä tilkkuja, joista
tulee jonakin päivänä valtava parivuoteen peitto. Odotan
malttamattomana, että tämä käsitöideni Iisakin kirkko valmistuu ja saan pötkähtää sen
päälle päiväunille.
 |
| Tilkkupeiton jokainen pala on erivärinen. |
Aloitin tilkkujen kutomisen
junamatkoilla, kun olin raskaana. Välillä lepuutin kudetta ja
puikkoja mahan päällä ja sitten taas jatkoin. Kudoin kahviloissa,
odotustiloissa ja busseissa. Kudoin väsyneenä, innostuneena ja
hormonihuuruisena.
Vauvavuoden askareeksi simppeli tilkkupeitto
sopiikin täydellisesti. Yöheräämisten ja imetyksen pehmentämä
pää pystyy vielä käsittämään mallin, jossa neulotaan pelkkää
oikeaa neuletta. Työtä ei tarvitse vahdata koko ajan, vaan katseen
voi kohdistaa välillä myös sanomalehteen tai kirjahyllyyn
kiivenneeseen taaperoon.
Hämmästys oli suuri, kun huomasin
viikonloppuna työn etenemisen. Tilkkuja on nyt yhteensä
seitsemäntoista, ja valmiiseen työhön tarvitaan vain puolet lisää.
Tavoite ei ole enää toivottoman kaukana! Laitan lisää valokuvia,
kun pääsen ompelemaan palasia yhteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti