torstai 26. joulukuuta 2013

Räsymatto teepaidoista






Voihan Henkkamaukka. Olet tehnyt tuhlaamisen ihan liian helpoksi. Perkasin kaappejani ja sieltä löytyi noin kymmenkunta eriväristä virttynyttä, pesussa kutistunutta tai käytössä venynyttä ja halpaa teepaitaa. Paidat ovat olleet ostohetkellä edullisia, 9,90 euroa tai kenties vieläkin vähemmän. Niskalapuissa lukee Made in Bangladesh, ja ajatus hikipajatuotannosta on väistämätön. Syksyllä Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä ilmestyi juttu shoppailusta, joka pani ajattelemaan kaapissa makaavia teepaitoja. Vaatteita, joiden käyttöikä on kestämättömän lyhyt.

Olen siivonnut itselleni parempaa omatuntoa viemällä vaatteita kirpputoreille tai UFFin keräyslaatikkoon. Juttu paljastaa, että moni muu yrittää tehdä samoin. Artikkelin mukaan UFFin keräyslaatikoista noukitaan talteen vuodessa yli yhdeksän miljoonaa kiloa vaatteita, joista liki puolet saattaa olla vain jätteeksi kelpaavaa lumppua. Kierrätyksen tuoma parempi mieli onkin siis usein vain silmänlumetta.

Mitä siis teen vanhoille teepaidoilleni? Heittäisinkö rehellisesti suoraan roskiin?
Lupasin mielessäni, että jatkossa harkitsen erityisen tarkasti vaateostoksiani. Virkkuukoukku antakoon nyt kaapista kaivetuille lumpuille lisää elinaikaa räsymattona. Olen syksyn mittaan leikellyt teepaitoja ja toppeja kuteiksi. Nyt keriä alkaa olla riittävästi, että voin aloittaa virkkaamisen. Lisään uuden kuvan, kun matto valmistuu.

Lumppumatossa näkyy otteita elämästä. Raitoja syntyi esimerkiksi jumppatopista, lempiyöpaidasta ja äitiysmekosta.

tiistai 12. marraskuuta 2013

Pesulaput nokkoslangasta



Lauantaisauna on minulle tärkeä. Taloyhtiön saunatilaan pakkaan mukaan froteisen saunamyssyn, hyvältä tuoksuvat saippuat ja shampoon, pellavapyyhkeen ja kylmän oluen, jonka sihautan auki löylyjen välissä. Ksst. Ihan parasta.

Saunassa on aikaa puhua, tuumailla, olla hiljaa ja rapsutella jalkapohjista irti kuivaa ihoa. Vaikka kynnellä rapsuttelu on rauhoittavaa puuhaa, irtoaa kuiva iho parhaiten karhealla pesulapulla. Virkkasin sellaisia itselleni ja lahjaksi suomalaisesta nokkoslangasta. Työ valmistuu niin nopsasti, että virkkaamiseen tulee himo. Suolsin viikossa valmiiksi neljä lappua, kunnes langat loppuivat kesken.

Ensin virkataan 40 ketjusilmukkaa, jotka yhdistetään renkaaksi. Sen jälkeen jatketaan kiinteillä silmukoilla, kunnes lapussa on tarpeeksi korkeutta. Päättelin työn poimimalla yläreunan vastakkaiset silmukat yhteen kiinteillä silmukoilla. Virkkasin vielä innostuksissani värikkäillä hamppulangoilla reunapitsit pesulappuihin. Vähän ylimääräistä.

Kylpeminen on nautinto, josta vain harvoin kieltäydyn. Ulkomaanmatkoillakin kannattaa tutustua paikalliseen kylpykulttuuriin. On mahdotonta unohtaa pietarilaista yleistä saunaa, johon jonotimme eräänä uudenvuoden aattona. Riuskat venäläisnaiset komensivat toisiaan penkille makaamaan ja kuurasivat selät punertavan puhtaiksi. Pukuhuoneessa puhdas iho marinoitiin voimakkailla hajuvesillä.

Myös käynti japanilaisessa onsenissa oli elämys. Kuuman lähteen vesi höyrysi hämärtyvässä illassa ja kirpaisi hitusen ihoa, kun sinne pulahti. Onsen sijaitsi korkealla vuoristossa, ja kylpiessä pystyi katselemaan laaksossa olevan kaupungin valoja. Kylvyn jälkeen olo oli seestynyt ja sormenpäät rusinoina. Onsenissa myytiin pieniä kylpypyyhkeitä, ja tohkeissani halusin ostaa sellaisen matkamuistoksi. Valitsin pyyhkeen, jossa oli geishan kuva ja japaninkielistä tekstiä. Ajattelin, että teksti olisi joku kylpemiseen liittyvä japanilainen kansanviisaus tai muuta ylevää. Poikaystävääni teksti nauratti. Pyyhkeessä luki: Matkamuisto Japanista.

maanantai 28. lokakuuta 2013

Aikalaatikko




Teininä kirjoitin itselleni kirjeen, jonka sai avata 30-vuotiaana. Nuorempi minäni enteili, että aikuisena minulla olisi ainakin kolme lasta ja työskentelisin lääkärinä. Asuisin omakotitalossa ja olisin tehnyt maailmanympärysmatkan. Auts!

Mitähän teiniminäni olisi sanonut, jos olisi tiennyt, että kolmekymppisenä naisena on vaan hemmetin vaikeaa saada vakituista työpaikkaa, ainakin viestintäalalta. Sen vuoksi omakotitalo on saanut pysyä tulevaisuuden haaveena ja realismia on vuokrakämppä kerrostalossa. Lääkärin ammatti saattoi teininä näyttää siistiltä, jos oli katsonut kymmeniä jaksoja Teho-osastoa. "Ai sulla on siis jalassa märkivä paise. Sori, me ei näytetä sellaista tässä sarjassa. Intuboikaa!" Matkustaa sentään olen ehtinyt ja lapsia on yksi. Yksi ja kovin rakas.






Muisto aikakirjeestä nousi mieleeni, kun vauvamme syntyi. Päätimme tehdä lapsellemme aikalaatikon, jonka hän saisi avata 16-vuotiaana. Aikalaatikon sisällä on kirje, joitakin nyt ajankohtaisia esineitä sekä valokuvia. Päällystin vanhan pakettilaatikon lintupaperilla, jonka ostin Tampereen Tallipihan Nono-kaupasta. Laatikon kulmiin vedin Tiimarista hankittua violettia pallokoristeluteippiä. Kuten kuvasta näkyy, teippi meinaa irtoilla kulmista. En voi suositella. Ei ihme, että Tiimari meni konkurssiin.


sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Sitruunapiirakkaa matkakuumeeseen


Kun räntä ja loskalumi kastelevat kengät, ei paljon naurata. Ei oikeastaan ollenkaan. Silloin kaipaisi varpaidensa alle kuumaa rantahiekkaa ja toiseen käteen kylmän mojiton. Lievitän usein matkakuumetta katselemalla vanhoja lomakuvia. Albumin puolivälissä tuntuu usein jo siltä kuin eläisi reissua uudelleen.

Olimme muutama vuosi sitten kuukauden Floridassa, jonka ihaninta antia oli ajomatka osavaltion eteläpisteeseen, Key Westiin. Rennon kaupungin makuihin kuului key lime pie, tietynlainen sitruunapiirakka. Tein siitä nyt kaukokaipuussani kotona omanlaisen version, joka onnistui aika kehnosti. Kermavaahto oli onneksi hyvää.

 




Sitruunapiirakan ohje

Pohjan ohjeena käytin Chocochilin vadelmapiirakan pohjaa.

Piirakan täytteeseen tulee neljä sitruuna-Yosaa. Sekoitin jogurttien joukkoon 1 ruokalusikallisen perunajauhoa sekä 4 ruokalusikallista hyytelösokeria. Lisäksi puristin täytteen sekaan vielä yhden sitruunan mehun. Myös lime käy sitruunan sijasta.

Pohjaa paistoin ensin 200 asteessa uunissa 5 minuuttia, jonka jälkeen lisäsin päälle täytteen. Sen jälkeen piirakka oli uunissa vielä noin 15 minuuttia. Kun piirakka oli uunissa, vatkasin sen kanssa tarjottavaksi Soyatoon kookossoijakermavaahtoa




Hankala alku.

Miksi se on niin hankalaa? Aloittaminen. Olen jahkannut blogin kanssa nyt vuoden ja tänään tulin siihen tulokseen, että se riittää.

Kirjoitan ja lisään kuvia sekalaisista asioista. Blogin nimi on poimittu Suuresta Pohjolan kasviosta, eli sillä ei ole sen syvempää sisällöllistä merkitystä. Näin. Tästä se lähtee!