Värejä ilman ääriviivoja

Opettaja kantoi luokan eteen varastosta opetustaulun, jossa oli kuva Porvoon kirkonmäestä. Kuvan alareunassa oli rivi punaisia makasiineja. Ylhäällä mäellä komeili paanukattoinen kirkko, joka tulisi parin vuosikymmenen kuluttua tuhoutumaan tulipalossa. Meillä kolmasluokkalaisilla ei tosin ollut siitä vielä aavistustakaan.

Meidän tehtävämme oli piirustaa lyijykynillä taulun mallista historiallinen kirkonmäki rakennuksineen ja sen jälkeen maalata se vesiväreillä. Huokasimme parhaan ystäväni kanssa syvään. Vesiväreillä, nehän pilaavat koko työn. Eikö opettaja tajua, että vesivärit leviävät niin, että lopulta paperilla on vain ruskeaa epämääräistä suttua? 

Ja kuinkas sitten kävikään. Edes koulun imukykyiset käsipyyhepaperit eivät estäneet täystuhoa, kun makasiineista tuli yhtä ääriviivatonta punaruskeaa viivaa. Jostain syystä juuri siihen opettaja oli tyytyväinen.

Vuosia myöhemmin seison keskellä näyttelysalia ja tuijotan valtavaa oranssia ja punaista väripintaa. Värit sulautuvat taustaansa, mutta samalla kohoavat irti siitä. Tältä voisi näyttää se palava Porvoon kirkonmäki, kun liekit vähitellen nielevät kirkkorakennuksen ääriviivat ja jäljellä on vain polttavaa keltaista, oranssia ja punaista. Latvialaissyntyisen Mark Rothkon (alk. Rothkowitz) teosta on pakko pysähtyä katsomaan. Se on ihmeen rauhoittava. Jälkeenpäin luin, että Rothko kuvasi maalaamistaan uskonnolliseksi kokemukseksi, jonka hän toivoi välittyvän myös katsojille. Välittyi.

 

Akryylivärit kuivuvat nopeasti.

Olohuoneemme seinällä on ollut kauan tyhjä kohta, johon olen haikaillut sopivaa taulua. Päätinkin nyt Rothkosta ja liukuvista väreistä inspiroituneena maalata seinälle oman värikokeilun. Työ valmistui lapsen päiväunien aikana, eli vähän ripsakammin kuin oikeilla taiteilijoilla.

Paljastettakoon sekin, etten raaskinut ostaa uutta paksua sivellintä työtä varten vaan käytin maalaamisessa vanhaa puuterihuiskua. Hyvin ajoi asiansa. Väreiksi valitsin nopeasti kuivuvat ja kauniisti leviävät akryylivärit. Mitähän kolmasluokkalainen sanoisi lopputuloksesta?

Valmis työ sai valkoiset kehykset.

Marimekon salaattivadissa näkyy vesivärin pehmeä jälki.

Kuuskajaskari-kangas kuuluu Marimekon Sääpäiväkirja-sarjaan.

Suunnittelija Aino-Maija Metsola on oivaltanut leviävien värien kauneuden.