Kurkistus rakennustyömaalle

Kolahtelevat paljut, leukojaan rouskutteleva betonimylly ja työmiesten karkea kieli tempaisevat lukijan keskelle rakennustyömaan kuhinaa Kalle Päätalon esikoisromaanissa Ihmisiä telineillä. Kirjassa seurataan Mammonalinnaksi kutsutun liikerakennuksen nousua montusta harjakorkeuteen. Rinnakkaistarinana kulkee päähenkilö rakennusmestari Mauno Joensivun umpikujaan ajautunut rakkauselämä ja sen sotkujen selvittely.

Kalle Päätalo tunnetaan parhaiten Koillismaa- ja Iijoki-sarjoistaan.

Heti kirjan alussa voi huomata, että päähenkilön edesottamuksissa on jotain tuttua. Nuori poika elää karua elämää puusavotoilla, kouluttautuu ja pääsee kovalla työllä etenemään rakennusmestariksi. Ensimmäinen avioliitto päättyy avioeroon naissotkujen vuoksi. Kertooko Päätalo itsestään vai fiktiivisestä päähenkilöstä Mauno Joensivusta? Ehkä kirjailija on ottanut varsin tosissaan klassisen ohjeen: "Kirjoita vain siitä, minkä tunnet". Olipa miten oli, ainakin lukija voi nauttia todentuntuisesta rakennustyömaan ja sen ihmisten kuvauksesta. Sen Päätalo hallitsee.

Työmaalle vyörytetään välillä vähän liikaakin karikatyyrimäisiä hahmoja. Joukosta löytyvät tietenkin änkyrä luottamusmies, rivosuinen repsikka ja juoppo sekatyömies. Henkilöt eivät päähenkilöä lukuunottamatta kehity, vaikka työmaan persoonien kuvaus pinnallisesti onkin varsin osuvaa. Humanistinainen iloitsee, kun oppii uutta termistöä. Ensimmäisen päätaloni jälkeen tiedän, mitä uralankut, kattotuolit ja sokkelin anturat ovat. Melkein tässä voisi rakentaa talon.

Ihmisiä telineillä on mielenkiintoinen ajankuva Suomen jälleenrakennusajan työelämästä. Työmiehet painoivat kuusipäiväistä työviikkoa, palkat maksettiin suoraan käteen tilipäivänä, eikä irtisanomisaikaa ollut. Työntekijät yrittivät hilata palkkaansa suuremmaksi istumalakoilla.

Kirjan rakennuksella työskentelee nyt jo kadonneita ammattiryhmiä, kuten tiilenkantajia ja laastinsekoittajia. Töitä tultiin kysymään suoraan työmailta, ja niitä löytyi helposti. Jos homma ei sujunut, työnantaja antoi kenkää. Yksinkertaista. 1950-luvun Suomessa ei tarvinnut viilata työhakemuksia tai osallistua TE-toimiston "Näin brändäät itsesi sosiaalisessa mediassa"-kurssille. Toisaalta työsuhdeturva oli olematon. Kirja saa pohtimaan myös, kuinka paljon koneellistuminen on muuttanut työelämää, rakennustyömailla ja muuallakin.

Eräät tuttavani ovat täysin hurahtaneet Päätalon tuotantoon. Iijoki-kirjojen paksut niskat ovat aika luotaantyöntäviä, mutta ehkä tämän verryttelyn jälkeen rohkenen tarttua niihinkin.

Kalle Päätalo: Ihmisiä telineillä. (1958) Gummerus.

Kuva: Wikimedia commons/ Eero Marttisen kirja: Mestarin eväät - Kalle Päätalon taival kuvin ja sanoin (1994), s. 135