Rippimekon jatkoaika

Valmis mekko on sammalenvihreä.

Vaatteista on tullut yhä enemmän kertakäyttötavaraa. Se ei ole ihme. Halpaketjut kauppaavat vaatteita edullisesti, ja usein saumat ratkeilevat ja vaate nyppyyntyy jo ensimmäisen pesun jälkeen. Olen aloittanut kamppailun tätä vastaan. Lumppu ja sauma kerrallaan.

Kun ompelet repeävät, kursin ne kasaan. Kun kuultava farkkukangas vihdoin "avaa verhot" kokonaan, paikkaan housut. Kun kyllästyn vaatteeseen, mietin, miten muokkaisin siitä kivan. Tämä viimeksi mainittu on ehkä se suurin ongelma. Kuinka muokata vanhoista vaatteista "uusia"? 

Rippimekon helma kaipaa saksia.

Valitsin kamppailun ensimmäiseksi vastustajaksi rippimekon! Tuo vaaleansininen ja pikkukukallinen kammotus on ovelasti harhautellut kirpputorille lähteviä kuormia jo parikymmentä vuotta. Se on kulkenut mukanani kymmenessä muutossa, mutta en ole pukenut sitä päälleni kesän 1996 jälkeen. Vastustajan pahimmat ominaisuudet ovat nilkoissa hulmuava helma ja överihempeä vaaleansininen väri. Kohdistin siis hyökkäykseni suoraan niihin. Kaboom! Bang!

Rippimekon muodonmuutokseen tarvitaan napillinen oliivinvihreää Dylon-kangasväriä, joka peittää vaaleansinisen värin. Kangasväri liuotetaan ensin pieneen määrään kiehuvaa vettä. Sen jälkeen väriliuos sekoitetaan sankossa isompaan vesimäärään.

Kangasväri sekoitetaan kuumaan veteen pikkukattilassa.

Upotin rippimekon väriveteen, sekoitin välillä ja annoin värjäytyä sankossa tunnin ajan. 

Sen jälkeen huuhtelin mekkoa hetken juoksevalla vedellä, puristin ylimääräiset vedet pois ja ripustin kuivumaan. 

Kun mekko oli kuiva, lyhensin helman ompelukoneella polvipituiseksi.

Väriliemeä kannattaa hämmentää välillä, että kangas värjääntyy tasaisesti.

Käsittelyn jälkeen vaate näytti siltä, että sen voisi taas pukea päälleen. Eikä siitä enää tule mieleen rippikesä 1996, finnipeitepuikot, kolmiraitaverkkarit ja radiosta päällenauhoitetut C-kasetit.

Kohti joulua

Tip, tap. Sanomalehti ja pukkikiiltokuvat koristavat joulukortteja.

Joulukuu alkoi hyhmäisessä hämärässä. Onneksi räntäsateen voi teljetä ulos, panna glögipannun tulille ja kohdistaa ajatukset jouluun. Minun jouluni alkaa korttien askartelusta ja maustehyllyn perkaamisesta. 

Jäikö viime vuodesta neilikkaa ja kanelitankoja? Entä pitääkö ostaa kartonkia ja kimalleliimaa? 

Joulukuun ensimmäisellä viikolla postitin joulukortteja ja näpersin sanomalehdestä ja sammalesta metsäisen kranssin. Tyhjensin myös jääkaappia ja tein keitin sukulaisilta syksyllä saaduista maa-artisokista sopan. Tästä on hyvä jatkaa.

Muhkuraisten sokkien kuoriminen riipii hermoja, mutta maku palkitsee.

Pehmeä sokkasoppa

maa-artisokkia

1 iso peruna

1 sipuli

2 valkosipulin kynttä

öljyä paistamiseen

vettä

1 kasvisliemikuutio

2 dl kaurakermaa

Kuori ja paloittele artisokat, perunat ja sipuli. Pilko sipuli ja kuori valkosipuli. Kuullota ensin kattilassa öljyssä valkosipulia ja sipulia, lisää joukkoon peruna ja artisokat. Pyörittele hetki öljyssä. Murenna kattilaan kasvisliemikuutio. Kaada päälle vettä niin, että juurekset nippa nappa peittyvät. Anna kiehua pehmeiksi ja soseuta sauvasekoittimella. Lisää samalla sopan sekaan kaurakerma.

Artisokka irti!

Sammalkranssin ainekset löytyivät metsästä ja paperinkeräyspussista.